Monte' - eli raviratsastus (Yhdistyksellä Monté-esite erilaisiin tapahtumiin, kysy!)

Laji on kotoisin Ranskasta, jossa se on hyvin arvostettu laji. Myös Suomessa montélähtöjä ajetaan vuosittain toistasataa totoTV-, toto- ja paikallisraveissa. Montéssa ohjastaja ratsastaa, mistä on johdettu lajille suomenkielinen nimi raviratsastus. Kuten kärrylähdöissä, niin myös montéssa suomenhevoset/kylmäveriset ja lämminveriravurit kilpailevat omissa sarjoissaan. Vuosittain suomenhevosilla ja lämminverisillä ajetaan Suomen Mestaruudesta ja SM- finaalit ovatkin tämänhetkiset montékauden päätapahtumat. Myös poneille on montélähtöjä molemmissa kategorioissa (A- ja B- ponit). Ponilähdöt eivät ole totolähtöjä. Suomessa ensimmäinen virallinen monté-lähtö ajettiin vuonna -79 Helsingissä, Vermossa.

Monté on vauhdikas ja värikäs laji, jossa tilanteet ja tapahtumat vaihtuvat nopeasti. Tämä tekee lajista jännittävän seurata ja osallistua. Lähdöt ajetaan noudattamalla samoja ravikilpailusääntöjä kuin kärrylähdöissäkin. Varustuksen osalta joitain poikkeuksia on esim. eräät kuolaimet ovat sallittuja montératsukolle mutta kärryistä ohjastettaessa niitä ei sallita. Lajin harrastaminen ohjastajana ravikilpailuissa montélähdössä edellyttää 16 vuoden ikää ja suoritettua Suomen Hippoksen C- tai mC-ajolupaa.   Ohjastajan on myös lunastettava vuosittainen kilpailulisenssi, joka sisältää vakuutuksen. Harrastajaltaan laji vaatii hyvää perusratsastustaitoa. Myös hevosen on osattava kantaa ratsastajansa kilpailuvauhtisessa ravissa sekä oltava muutenkin samalla tavoin hallittavissa ratsain, kuin kärryistäkin ohjastettaessa.

Lähtöjen seuraaminen on myös tärkeä osa montéharrastusta ja se, sekä osallistuminen peliin on mahdollista aivan kaikille. Mikäli innostut ja mielesi tekee saada tietoa lisää, niin sitä löydät mm. sivuiltamme. Lähtöjä pääset netissä seuraamaan ja pelaamaan Fintoton - sivuilta. TotoTV- raveja voi myös seurata totopelipisteissä, joita on ympäri Suomea. Ehdottomasti ravit ovat kuitenkin parasta nautittavaa paikan päällä raveissa!

Monté historiaa Ranskasta

Kun ensimmäiset tunnetut ravikilpailut Ranskassa järjestettiin merenrannalla Normandian Cherbourgissa 25-26.9. 1836, kilpailivat hevoset sekä kärryistä että satulasta. Kilpailu ei ollut kilvanajoa kanssakilpailijoiden kanssa, vaan yksin kelloa vastaan. Ensimmäisen päivän voittajalle kirjattiin aika 2.11. Kilpailuista tuli hyvin suosittuja ja yleisöä oli yli 15 000 henkeä. Kisoja järjestivät viinikauppias Monsieur Le Magnen ja Monsieur Ephrem Houël valtionsiittoloiden hallinnosta. Ensiksi mainittu oli sponsori kun taas Monsiuer Houëlla oli ideana kilpailujen avulla kehittää Ranskan kansallista puoliverirotua suurilla ja komeilla yksilöillä, jotka jalostuksessa palvelisivat kilpailutavoitteita.

Ranskaan nopealla vauhdilla perustetut raviradat eivät olleet malleiltaan säännönmukaisia. Myös ruohoradat ovat siellä yleisiä ja ovat yhteiskäytössä laukka- ja raviurheilulla. Ranskalaisesta rodusta olisi paljon kirjoitettavaa. Kantakirja avattiin 1907 ja tavoite on ollut säilyttää ranskalaisen ravihevosen tunnusmerkit: korkeita, vahvoja yksilöitä, sopivia ratsastukseen oli ohjenuora pitkään, sekä kestävyys ennen nopeutta. !937 kantakirja suljettiin mutta avattiin jälleen lyhyeksi aikaa pienelle määrää hyväksyttyjä amerikkalaisoriita hyvin tuloksin.

Monté Ranskassa on jatkanut eloaan kärryurheilun rinnalla. 25-30% ajettavista lähdöistä on montélähtöjä. Niillä n. 50 raviradalla (kaikkiaan ratoja Ranskassa on n. 250) joilla on 10 tai yli ajopäivää vuodessa, on monté säännönmukaisesti mukana jokaisena kilpailupäivänä. Laji pitää pintansa, vaikka montélähtöjen määriä on välillä esitetty vähennettäviksi. Jo 20 vuotta sitten tunnettu ranskalainen valmentaja Roger Baudron totesi eräässä haastattelussa: ” Uskon ensisijaisesti montéen mainiona kouluna….ihmiselle. Harjoittelija saa paremman kontaktin hevoseen selästä kuin kärryistä. Montéssa harjoittelija saa tuntea tasapainon vaikutuksen, istunnan, pohkeiden ja käsien. Kärryillä ovat ainoastaan kädet…. En väitä, että hyvästä ratsastajasta automaattisesti tulisi hyvä kuski mutta ratsastajalla on taatusti lyhempi matkaan määränpäähän.”

Ranskalaisilla on nykyisin 60 kilpailua kärryhevosille, jotka luokitellaan klassikoiksi ja Grupp-lähdöiksi, lista jonka huippuna on yksi maailman tärkeimmistä ravikilpailuista, Prix d’Amerique, joka ajettiin ensimmäisen kerran 1920 ja nimettiin muistuttamaan USA:n avusta Euroopalle I maailmansodan aikana. Mutta on olemassa myös 34 monté klassikko ja Grupp-lähtöjä, arvostetuimpana Prix de Cornulier joka kilpailtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1931. Kilpailu on nimetty sen aikaisen merkittävän ravihenkilön, markiisi de Cornulierin mukaan. Kaikki nämä montét ajetaan Vincennesin radalla poikkeuksina Grupp II Enghienissä ja Saint-Leger des Trotteurs (kolmivuotiaille) Caenissa. Montélähtöjä ajetaan myös ”maakuntaradoilla” hyvillä palkinnoilla sekä lähtöjä montéohjastajille, joilla on vähemmän kuin 30 voittoa ja aloittelevat voivat saada painohelpotusta. Mainittakoon, että pienemmillä radoilla ajettavat lähdöt ovat usein ”vapaalla painolla” ja että montéurheilussa amatöörien rooli Ranskassa on pieni.

Kuten Prix d´Amériqueta ympäröi oma historiankirjoitus, niin myös Prix de Cornulierilla on omansa. Näiden kilpailujen voitto tuo suurta julkisuutta ja jää ranskalaiseen ravihistoriaan elämään ja mikäli hevosen onnistuu voittaa ne molemmat on kunnia ja maine aivan erityinen! Viimeisimpänä olemme saaneet nähdä tämän lyömättömyyden Jag de Bellouetelta ja se on tehnyt tämän kolmasti. Muista tähdistä mainittakoon Bellino II, Prix d´Amérique voittaja vuosina 1975-76-77 ja Prix de Cornulier voittaja vuosina 1973-75-76. Vuosina 1953-54 voitti Cornulierin Fandango, satumainen hevonen, pieni 160 säkäkorkeudeltaan ja joka urallaan voitti 38 ! montélähtöä putkeen --- aina”Minou” Gougeon satulassa.

Mutta hevosten ympärillä on myös merkittäviä ihmisiä. Äsken mainittu ”Minou”, Michel-Marcel Gougeon, legendaarisen Jean-René Gougeon nuorempi veli, oli vuosia montératsastajien kruunamaton kuningas, joka voitti vuosien 1947-1991 aikana 2 941 lähtöä, enimmäkseen satulasta. Ensimmäisen Cornulier voittonsa hän ratsasti 1952 ja viimeisen 1991 Queila Gédéllä ollessaan 58 vuotias. Hänen jälkeensä on tullut pitkä liuta rautaisia ammattilaisia jotka ovat yhdistäneet valmentaja/ohjastaja/ratsastaja- roolit. Vanhin edelleen vaikuttava on ehkä Michel Lenoir. Muutamina monista voi mainita myös Jean-Claude Hallais ja Philippe Békaert, kolminkertaisen Cornulierin voittaja Kaiser Trotin ratsastaja. Békaert on kerran todennut montéurheilun olevan yksinkertaisempaa sen tähden ”kun pääsee miettimästä miten kärryt saadaan mukaan”.

Tämänpäivän hallitseva valmentaja/ohjastaja/ montéohjastaja on Jean-Michel Bazire. Hän on toiminut montératsatajana jo pitkään ja oli useana vuonna ohjastajien liigakärjessä aivan erityinen yhdistelmä ohjastaja- montéohjastajana. Hänen lopetettuaan ratsatamisen, on manttelin hallitsevana montéohjastajana ominut Philippe Masschaele ja koko joukko nuoria ratsastajia. Heihin lukeutuu montératsastajatar Nathalie Henry, joka ensimmäisenä naisena on noussut aikaisemmin täysin miesvaltaisen Ranskan raviurheilun kärkiohjastaja joukkoon. Naisjockey voitti Ranskan ja maailman arvostetuimman montélähdön, Prix de Cornulierin, ensimmäisen kerran vuonna 2009. Céline Leclercqin ratsastama Malakite voitti lähdön dramaattisten vaiheiden jälkeen. Lähdössä ensimmäisenä maalilinjan ylittäneet Prince Gede ja Pierre Yves Verva suoritus hylättiin epäpuhtaan ravin takia.

Masschaelesta on tullut muurinsärkijä toisella tavoin, nimittäin vallinneen perinteisen ratsastustyylin murtajana. Yves Dreux aloitti ensimmäisenä pystyn tyylin murtamisen katsomalla lievän etukenon edullisemmaksi. Mutta belgialainen Masschaele teki jotain täysin radikaalia. Hän ei vain uskaltautunut tuomaan modernia mukailtua ”jockeyistuntaa” vaan nousi pian myös usean nuoren kollegan esikuvaksi. Joël Hallais (seitsämässä Prix de Cornulier voitossa valmentaja, joukossa 2007 One du Rib) kuvailee uuden ratsastustyylin suurimmaksi muutokseksi yli kolmikymmenvuotisen lajissa mukana olonsa aikana ja on esittänyt, että Masschaelelle tulisi pystyttää patsas Vincennesiin. Montératsastuksesta on muutamassa vuodessa tullut tyylikäs näytelmä; Ratsastaja pehmeässä yhteistyössä hevosen kanssa.

Lähde: Gunnar Atterholm / http://www.montetravsport.se/historik.html